Moro!
Joudun urheilijana ja ihmisenä urani kovimman paikan eteen ja ilmoittamaan että ammattini alppihiihtäjänä on vedenjakajan edessä. Rasitusmurtuma, jonka kanssa olen taistellut helmikuusta 2008 ja joka ärtyi taas uudestaan kolme viikkoa sitten Itävallan Pitztalissa ei ole valitettavasti parantunut sellaiseen kuntoon, että hiihtäminen olisi mahdollista.
Pitztalin leirin jälkeen sääressä havaittiin edelleen sama murtuma, joka oli jo luutunut hyvää vauhtia. Kuntoutusjakson jälkeen olin antanut itselleni aikaa reilun viikon testauttaa jalkaa rinteessä ennen Leviä. Eilinen vapaalasku Levillä valitettavasti osoitti, että jalalla ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia tässä vaiheessa laskea. Näin ollen en tule kilpailemaan Levillä.
Reilu kymmenen vuotta sitten voittamani maailmanmestaruus USA:n Vailissa, saa siis eräänlaisen päätepisteen. Olen koko elämäni uhrannut urheilulle ja alppihiihdolle, harjoitellut verenmaku suussa tavoitteenani olla maailman paras alppihiihtäjä. Yhdessä edesmenneen isäni kanssa olemme rakentaneet huippu-urheilijan uraani joka nyt näyttää olevan vaakalaudalla. Olo on tyhjä ja sanoinkuvaamattoman surullinen. Tuntuu kun kaikki se työ ja uurastus olisi ollut turhaa. Kaikki näytti vielä kuukausi sitten erinomaisen hyvältä. Jalassa ei ollut kipuja ja lasku kulki, nyt kaikki on toisin.
Vaikka kuinka tällä hetkellä koitan löytää lohdutusta voitoista ja urheilu-urani saavutuksista, en voi poistaa sitä masennusta, jonka ajatus siitä, että en pääse taistelemaan Olympiamitallista minussa synnyttää. Haave, joka oli jo niin lähellä toteutua Torinossa 2006 ja haave joka tällaisella tavalla hiekkaan, haave joka kaikissa urheilijoissa elää, haave jonka niin harva saavuttaa.
Samalla kun masennus painaa mieltäni nousee myös esiin ajatus ja uho siitä, että ei vielä! Haluan edelleen laskea maailman huipulla! Onko minulla kuitenkin mahdollisuus toipua jollain aikataululla sellaiseen kuntoon, että voin haastaa maailman huiput? En tiedä vastauksia, enkä ole varma mitä haluan tehdä?
Nyt on aika pohtia uutta tulevaisuutta ja mitä se tuo tullessaan. Onko minusta vielä yhteen uuteen rääkkiin ja paluuseen kevät lumille? Pystynkö vielä palaamaan huipulle. lasku kulki syksyllä, sen kello kertoi, mutta mikä on mahdollinen tilanne ensi syksynä? Kestääkö jalka tuolloin? Vai onko aika uusien asioiden ja haasteiden?
En voi valitettavasti antaa vastausta tässä ja nyt. Tällainen tilanne on urheilijalle pahin mahdollinen. Nyt tulen viettämään aikaa edellä mainittuja asioita puntaroiden ja kenties joskus keväthankien koittaessa pystyn kertomaan, mitä Kalle Palander tulee tulevaisuudessa tekemään.
Toivon medialta ymmärrystä vetäytymiseeni pohtimaan asioita. Kommenttien ja haastattelujen aika on myöhemmin.
Torniossa 4.11.2009
Kalle Palander
Näillä mennään taas.
Niin siinä taas kävi että tuli pikku takapakki tuon leikatun jalan kanssa. ja tottakai silloin kun kaikki meni niin perkuleen hienosti. Tempasin tosiaan viime perjantaina pitztalin jäätiköllä aika ronskit lipat, sellaiseen kunnon lumikasaan ja ei muutakuin etukautta ympäri. Otin siinä rytäkässä aika kovan tällin tohon sääreen. Kuvista tosin ei löytynyt mitään uutta eli siinä mielessä kaikki kunnossa,mutta Söldenin avaus jää väkisinkin väliin. Nyt seuraava tähtäin on saada jalka mahdollisimman nopeesti laskukuntoon ja sit levillä laitan haisemaan. Voin sanoa että mua on tässä parin viime päivän aikana syöny miestä aika rankasti! Käännän tän vielä voitoksi,oon vihanen ja lupaan että levillä isketään taas ja perkeleesti.
kalle
Moi!
Meillä oli kyllä paska päivä eilen täällä Itävallan Pitztalissa.
Marcus vetäs todella rajusti ulos rinteestä ja suoraan kivikkoon.
Kopteri samantien paikalle ja kaveri Innsbruckin sairaalaan.
Kyllä oli joukkueella fiilis aika alhaalla ku piti vielä treenejä jatkaa.
Mare leikattiin samantien,toinen munuainen poistettiin ja sitä rataa.
leikkaus oli kuulemma mennyt hyvin ja heppu on hereillä. Me mennään huomenna tapamaan Marea.
Tää on kovaa hommaa täällä vuorilla ja jotenki tuntuu että vuosi vuodelta sattuu ja tapahtuu enemmän ja enemmän.
Mutta olen varma että Mare tulee takaisin sitten kun sen aika on ja olen varma että tulee kovempana kuin koskaan.
Kalle
Kalle
Terveiset rukalta!!!
http://gallery.me.com/sylumi/100008
Käy tsekkaamassa myös maikkarin netistä tuoreet jutut+videot:
http://www.mtv3.fi/alppihiihto/
T.
Kalle Palander
Sami Uotila
18.5.2009
My father passed away
I have to inform that my beloved father Jouni has passed away last Sunday after long time illness.
My fathers dead was very hard and sad moment for me and my family. Besides my lost also Finnish sport and alpine skiing lost appreciated trainer and spokesperson person for Finnish alpine skiing
For me my father was off course most important person and coach. During his lifetime he also coached several other successful skiers. Everybody here in Finland knows that my father was from his whole sole a big fan of skiing and strict coach. The memory of the hand of my father are seen in the results.
Warm thanks to everybody who has remember my father and supported my family in our sorrow. I have been noticed that my fathers death has touched many people. Peoples support shows that my father was bellowed and well appreciated person
Kalle
Links
AlfaHICA ammattilaisilleKun kovasta harjoittelusta haluta...
These watches are not created for everyone. They are exce...
