Official Blog

Jaahas!

Enpä lähde kommentoimaan eilen tapahtunutta sen enempää,varmaan jengi joka tuntee mut niin tietää mitä mieltä oon hiihtoliiton/murtomaahiihdon pelleilystä....

Mutta se on loistava asia että alppi näyttää vihdoin viimein pääsevän eroon viimeisestäkin isosta riippa kivestä josta ei ole ollut viimeisten vuosien aikana kuin haittaa.

Tsekkaa toi!!!!

Kalle

http://www.mtv3.fi/urheilu/alppihiihto/uutiset.shtml/arkistot/alppihiihto/2008/06/667159

Torstai 5. kesäkuuta 2008
Koillissanomat Urheilu
Esko Räty
Virtaa oli vaikka muille jakaa,
kun junnulaskijat laittoivat suk-
siin liikettä Kalle Palanderin ja
Sami Uotilan leirillä. Rukan ke-
sälumilla pidetty leiri oli jo seit-
semäs. Ja lisää on tulossa, ensi
kesänä.
– Aivan mieletön leiri. Upee.
Lunta on enemmän kuin kertaa-
kaan aikaisemmin ja nythän oli-
si voitu laskea vaikka eturintees-
sä, Kalle Palander kehui puitteita
Saaruan keärinteen lumilla.
Samaan hengenvetoon Kal-
le kehui nippuun kaikki 65 lei-
riläistä.
– Näähän laskee aivan miele-
töntä vauhtia – ja taitavasti. Pal-
jon paremmin kuin ennen.
Uotilan virne oli myös näyttä-
vä. Eikä hymy hyytynyt edes sii-
nä vaiheessa, kun luokkakuva-
uksen päätteeksi tehty domino-
kaatuminen teki tepposet. Veit-
senterävä suksen kantti teki Sa-
min polven seutuville vähintään-
kin pikkurillin kokoisen haavan.
Se ommeltiin umpeen kuudel-
la tikillä Kuusamon terveyskes-
kuksessa.
– Tämä leiri alkaa olla hyväs-
sä paketissa. Tiedetään, mitä ol-
laan tekemässä. Vanhemmilta on
tullut paljon kiitosta.
Kiitosta Uotila ja Palander
jakoivat myös leirin muille val-
mentajille.
– Onhan se hienoa, että maa-
joukkuevalmentajat Antti Kora-
mo ja Jamo Haarala jaksavat tul-
la tänne junnujen kanssa tree-
naamaan pitkän kansainvälisen
kauden jälkeen. Ja maajoukkue-
tasoa ovat kaikki muutkin kout-
sit. Petteri Kantola, Andreas Ro-
mar ja Jouni Pellinen tekevät hy-
vää ja arvokasta työtä.
Jatkossa on tavoitteena saa-
da kaikki maajoukkueen laskijat
tänne koutsaamaan.
Erityiskiitokset kaksikko an-
toi myös valmentarinkiin saa-
dulle ”vanhalle mestarille”, Anu
Pesoselle.
 – Hänet muuten löysimme
tälle leirille Kuusamon Vanhasta
Mestarista. Ja onhan meillä tääl-
lä olleet isona apuna myös Tiki
Tikkanen ja Keke Palander.
Neljättä kertaa leirillä muka-
na ollut Espoon Slalom Seuraa
Janna Salokangas tähtää omien
sanojensa mukaan ”täysillä hui-
pulle, motivaatio kyllä varmaan
riittää”.
Ensi kaudella Janna laskee
sarjassa N15 ja harjoittelee Hel-
singin Alppiakatemiassa.
– Ensin on tarkoitus päästä
Audissa kärkeen, sitten tiputta-
maan FIS-pisteitä ja sitten kat-
somaan, mihin vauhti riittää
isommissa kisoissa, tilitti myös
golfia ja tennistä harrastava hy-
myhuuli.
Jannan äiti Marja Salokan-
gas kehui surutta leiriä.
– Täällä on hyvä fiilis. Tämä
leiri pistää pitkän kauden hyvin
poikki. Ja hyvää on sekin, että
junnut pääsivät tänne suoraan
koulusta ja kesäloma pääsi alka-
maan oikein kunnolla.
Kuvaajan assarina toiminut
Saku Palander hääri leiriympy-
röissä kuin kala vedessä. Saku
jaksoi tsempata muita, olla läsnä
joka hetkessä ja antaa palautet-
ta sekä nuorille urheilijoille et-
tä kokeneille valmentajille. Sii-
nä ohessa saivat myös huoltajat
osansa tämän vesselin sanaises-
ta arkusta.
Tuleville leireille Kalle Palan-
derilla on useitakin kehityssuun-
nitelmia.
– Eiköhän me mennä poru-
kalla ensi kesänä pikku haikille ja
vaelleta pätkä Karhunkierrosta.
Kaavailuihin kuuluu myös
se, että leiri jaettaisiin kahteen
osioon.
– Toisella voisivat olla kaikki
Suomen parhaat alle 15-vuotiaat
laskijat. Ja toiselle voisivat osal-
listua sitten kaikki muut kilpaa
vähänkin laskeneet junnut.
Vauhtia kuulostaa olevan Pa-
landereilla myös kotona, siitä pi-
tää huolen helmikuun alussa yh-
den vuoden mittariinsa saanut
Oda Sofia.

I`m skiing again!
It feels GREAT!!!!!

Tässä se tulee!!!!


Elämänkerta joka on tosi!!!
Tänään on kirjani julkistaminen.
Tässä pieni pätkä kirjasta.
Kalle



Lukijalle I
”Pappi on ymmärtänyt, että seurakunnan pitää tehdä, niin kuin pappi sanoo,
ei kuten saarnamies heikkoina hetkinään itse tekee. Esikuva voi olla
tekemällä juniorityötä, uhraamalla aikaa tulevaisuuden toivoille.
Jokaisen ura on lopulta oma, itse tehty ja eletty kaikkine virheineen
ja vääryyksineen.” (Tapio Nurnminen, Kalle Palander: Jyrkimmät rinteet, s. 252)

Minulta kysytään usein, koenko olevani nuorten alppijunnujen esikuva. Lopullista vastausta en tiedä, mutta toivon, että tekemiseni ja kaikki se, mitä olen jättänyt tekemättä, panee tämän kirjan lukijan, myös uraansa aloittelevan alppinistin, ajattelemaan.
Menestyvän yksilöurheilijan pitää rakastaa vilpittömästi itseään. Minä elin 18-vuotiaasta lähtien aina viime vuosiin asti ahtaassa putkessa. Elämä oli alppihiihtoa, alppihiihtoa ja vielä kerran alppihiihtoa. Kaikki, mitä putken ulkopuolella tapahtui, oli minulle suloisen yhdentekevää. Halusin kyllä ottaa myös muut huomioon. Karvas totuus kuitenkin on, että tunsin suomen kielen persoonapronomineista vain yksikön ensimmäisen. Maailman tärkein ihminen olin minä. Vain voittaminen kiinnosti.
Hyvä niin. Ilman tahtoa ei olisi tullut voittoja. Jokaiselle, jota itsekkyyteni on joskus loukannut, olen anteeksipyynnön velkaa. Kaikkia niitä, jotka ovat jaksaneet ymmärtää, että yksilöurheilussa vain itsekäs pärjää, kiitän nöyrästi.
Isä ja monet muut ovat ihmetelleet, miksi halusin, että tällainen kirja ylipäätään kirjoitetaan. Olen itse raapustellut takavuosina erinäisiä ”luonnoksia”, joita on tässä käytetty myös lähteenä. Jotenkin olen aina siis halunnut päästä tarkastelemaan ikään kuin ulkopuolelta sitä, miltä putkessa puskeva alppihiihtäjä Palander näyttää.
Muutama vuosi sitten olin vetämässä sponsorin laskettelupäivää pohjoisessa. Nousin hissiin minulle tuntemattoman kaverin kanssa. Hän kehui olevansa tyytyväinen saadessaan tavata minut viimeinkin ”livenä”. Tiedotusvälineistä oli kuulemma muodostunut tietynlainen kuva. Yritin keventää jäykkää tunnelmaa. Heitin, että en kai sentään ole niin ylimielinen jätkä kuin mitä lehdet ja televisio kertovat. Mies yllätti toteamalla, että on kanssani samaa mieltä. Tämä episodi sai minut miettimään imagoani ihmisten silmissä.
En ole koskaan yrittänyt miellyttää kaikkia. Olen halunnut olla ja haluan myös jatkossa olla oma itseni. Aina en ole tiennyt kenestä puhutaan, kun minun näköiseni alppihiihtäjä on toimittajien mukaan ”kallemainen”. Niin se menee. Se kuuluu tämän pelin henkeen.
Joka tapauksessa ja monestakin syystä juuri tässä vaiheessa tuntui tärkeältä kertoa siitä Kallesta, jonka minä olen tähän asti tuntenut. Erityisesti viimeksi kuluneen vuoden aikana elämä on jo ehtinyt myös muuttaa miestä. Ehkä siitäkin voi joskus kirjoittaa kirjan. Se tosin saattaa olla tylsä.
Jokaisella on oikeus lyödä tämän luettuaan otsaani millainen leima tahansa. Varmasti joku pettyy ja ihmettelee, että tuollainenko se todellisuudessa onkin? Joku saattaa reivata näkemystään myös parempaan suuntaan. Se sallittakoon. Molemmille. Tämä tarina on nimittäin tosi!
”Mammaa” ja ”Isäntää”, Katia ja Kekeä en koskaan voi kiittää tarpeeksi.
Annasofia, vaikka oletkin poissa, olet osa tätä kirjaa ja omalla tavallasi mukana joka päivä syvällä sydämessäni.
Omistan tämän kirjan Riina-Maijalle ja Oda-Sofialle.
Kalle Palander
Monacossa helmikuussa 2008

 Palander totuttelee rauhallisempaan menoon

Rinteeseen ehkä huhtikuun puolivälissä

 Helsinki/Vihti, 1.3.08 stt

Alppihiihtäjä Kalle Palander on joutunut tottumaan tavallista rauhallisempaan menoon viime aikoina. Laskemaan säärileikkauksesta toipuva Palander uskoo pääsevänsä huhtikuun puolivälissä.
–Tämä syö miestä, kun on tottunut vetämään sata lasissa. Nyt joutuu makaamaan tuntitolkulla hoitopöydillä, Palander sanoi.
Palander palasi hiljattain Suomeen Kroatialaiselta Terme Selcen klinikalta.
–Ei tässä hirveästi pysty vielä riehumaan. Kyllähän tuo koipi tuossa roikkuu. Kroatiassa mentiin kuitenkin jalan kanssa paljon eteenpäin.
Palander oli Kroatiassa kuntoutuksessa 12 päivää. Ennen Kroatian-reissua hän hieman säikähti, kun sääri turposi pahannäköiseksi.
–Siinä tuli vähän takapakkia. Rasitin jalkaa kävelemällä liikaa ja leikkaushaava aukesi yläpäästä. Jalka oli muutenkin härskin näköinen, kun kinttu oli polvesta alaspäin ihan musta.
–Nyt turvotus on laskenut, Palander kertoi.
Palanderin säärilihas halkaistiin leikkauksessa eikä hän pysty esimerkiksi juoksemaan vähään aikaan. Hän pyrkii kuitenkin kuntouttamaan jalkaansa mahdollisuuksien rajoissa.
–Klinikalla vedettiin kuntoutusta päivittäin yhdeksän tuntia. Ohjelmassa oli kuusi tuntia hoitoja ja kolme tuntia treeniä.
–Kaipasin tilanteen rauhoitusta ja käynti Kroatiassa oli hyvä juttu. Pyörin Helsingissä liikaa kaikenlaisissa tapahtumissa ja painelin menemään ilman keppejä. Kroatiassa oli sen sijaan kontrolloidumpaa.

 Huoltomiehen etsintä aiheuttaa päänvaivaa

Säären lisäksi Palanderilla riittää pohdittavaa suksihuollossa. Palanderin pitää etsiä itselleen uusi huoltomies toukokuun alkuun mennessä. Etsinnöissä Palanderia auttaa hänen suksitoimittajansa.
–Huoltomies on todella tärkeä jätkä, vaikka siitä puhutaan tosi vähän alppihiihdossa.
–Todennäköisesti siihen tulee itävaltalainen kaveri. He (suksivalmistaja) ehdottavat niitä ja minä sitten lopulta päätän, kuka siihen otetaan. On hirmu tärkeää, että huoltomies puhuisi englantia, koska en puhu saksaa. Kommunikaation pitää toimia, Palander korosti.

STT-TUOMAS ARKIMIES

Hello!

I`m still here in Terme Selce until friday!

I got the great present today and it looks exactly like me!!!

Thank you everyone!

kalle